Festivaalikummi Paleface

Festarikummimme Paleface tunnetaan yleensä paremmin sanataiteilijana ja räp-artistina. Hän on kuitenkin myös suuri sarjakuvan ystävä ja tuntija. Tuottajamme Kaisa kävi jututtamassa Palefacea hänen työhuoneellaan sarjakuvista. Loput haastattelusta löydät festivaalikatalogista (4€).

Tervehdys kummisetä!

Helsinki Shangri Lan graafinen ja realistinen ilme sopii levyn tunnelmaan. Railakkaamman Loldiers-biisin ilme taas kulkee hyvin biisin riehakkuuden kanssa. Kuinka tärkeää sulle on musiikin visuaalinen ilme sekä musan ja sen suhde?

Todella tärkeää. Tässä ajassa se, että levyn kansiin panostetaan, tuntuu tärkeältä. Musa on entistä enemmän digitaalista ja synteettistä ja kannet on pienentynyt vinyyleistä CD-levyihin ja aina Spottarin postimerkin kokoiseen kanteen. Tuntuu, että levyn ulkonäköön pitäisi käyttää vähemmän aikaa. Musta kuitenkin tuntuu arvokkaalta panostaa siihen, edellisen levyn kannessahan oli öljyvärimaalaus.

Kun kirjoitin tähän todella hienoon Christer Nuutisen Dolbyland-kirjaan esipuhetta, totesin että musa on itsessään aika näkymätöntä. Siksi tarvitaan musavideoita, piirtäjiä, valokuvaajia ja kuvittajia, jotta siitä tulee näkyvää.

 Mitä piirrät itse?

 En ehdi nykyään piirtämään niin paljon kuin haluaisin. Työpöydän alusta on kuitenkin täynnä ja lasten kanssa piirrän    paljon. Ehkä jotain tollaisia semi-graffitilettereitä, karikatyyrejä ja ihmishahmoja. Usein kysyn myös tyttäreltä, että mitä    piirrän ja yritän piirtää sitten sen mitä sieltä tulee. Yritän myös opettaa muksuille, että voi piirtää mitä vaan.

 Sehän onkin siistiä että opettaa lapsille ettei pelkkä esittävä taide ole arvokasta?

 Joo, näin on. Kollaaseja ollaan tehty myös, viimeksi leikattiin rokkilehdistä soittajia ja tytär oli tehnyt niille pahvista  stagen. Siihen sitten hammastikkujen kanssa liimailtiin niitä. Tuli aika hienoa kolmiulotteista taidetta.  

Jos mietit tulevaisuutta, niin ollaanko näkemässä sulta omaa näyttelyä tai sarjakuvaa?

En tiedä, toivottavasti! Sitä (sarjakuvaa ja piirtämistä) oon kuitenkin tehnyt pienestä pitäen suurella intohimolla ja mielenkiinnolla, se olisi todella kivaa.

Nuorena pidin myös Hämeen Sanomissa palstaa, johon piirsin pilakuvia. Ei se kyllä mahdotonta ole.

Ed Piskor kattaa Hip Hop Family Treessä 70- ja 80-lukujen hip hopin synnyn USA:ssa aika hyvin, mitäs olet mieltä, pitäisikö suomi-räpistä tehdä samanlainen eepos?

Toi voisi olla hauskaa! Silläkin on yllättävän pitkä historia, Rappiotaidetta-kirjaan olenkin vähän sitä koonnut.

Jos Suomi-räpistä tehtäisiin historiikki, kenet näkisit piirtämässä sitä?

No Pirisen Villellä on tosi hauska staili. Vaikka voisihan se olla supersankaripastissikin. Timo Mäkelällä on myös tosi makea tyyli. Voisi myös olla tämmöinen kollektiivi, jossa ois eri piirtäjiä.

Tarinoihin pitäis ainakin tulle Pipefestin backstagen joukkotappelu vuonna X ja se kun 1983 Njassa lähti tekemään räppikokeiluja. Se päätyi Ranskaan amerikkalaisena hiphop-artistina keikalle. Sieltä tuli tyyppi vastaan kenraalipuvun kanssa ja sanoi, että älä muuten sitten kerro kenellekään mistä oot. Esiintymispaikalla luki isolla, ”Straight from NYC, General Njassa” . Voisi olla kanssa Palefacen Adidakset Linnanjuhlissa.

Klassikko.

Näinpä.

Lue loput Palefacen haastattelusta katalogistamme, jonka voit ostaa nettikaupastamme tai sarjakuvafestivaaleilta! 
Paleface haastattelee Ed Piskoria Päälavalla lauantaina klo 16. Katso lavaohjelma täältä

Teksti: Kaisa Leino
Valokuvat: Kaisa Leino